Ämmilä – Perinteistä lähiruokaa ja mummolan meininkiä jo 10 vuotta Levillä

Ämmilä
– Perinteistä lähiruokaa ja mummola meininkiä jo 10 vuotta Levillä

Ämmilä on Levin keskustassa sijaitseva sympaattinen ravintola. Ämmilä nimi tarkoittaa mummolaa. Ämmilässä, niinkuin mummoloissa yleensäkin on ruoka parempaa kuin kotona, eikä siellä tarvitse jäädä tiskaamaan, jos ei ihan välttämättä halua. Pöytä on katettu, kynttilät sytytetty, radiossa soi ikivihreät ja kun tarjoilija tuo ruoan asiakkaan eteen tilatut annokset kuuluu kotoisa huudahdus ”Syömään!”.

Ämmilässä on aina tervetullut tunnelma, persoonallinen ”mummola-tyylinen” sisustus ja henkilökunnan asenne kohdillaan. Talon tapaan tarjoilijoiden kuuluu ensitöikseen kysyä rennon karheasti” Hyvä, että sie tulit, met olemmaki jo ootelleet sinua täällä! Onko nälkä? ” -niinkuin mummolassa konsanaan.

Ennen vanhaan Ämmilässä olikin Ämminä eräs ihana Pirkko – ämmi, joka siinä takan vieressä kutoi kiikkustuolissa villasukkia ja odotteli asiakkaita saapuvaksi, miten kotoisaa! Pirkko-ämmi huseerasi essussaan, jututti asiakkaita kuin sukulaisiaan, purjehti keittiön ja salin väliä ja nauroi hyvän tahtoisesti tämän tästä. Pirkko-ämmi on jäänyt pois tästä Ämmin virastaan ja siirtynyt hoitamaan tärkeämpää virkaa – omia lastenlapsiaan, mutta Pirkon rempseä asenne on jäänyt sitkeästi osaksi Ämmilää.

Ämmilässä palvelu ei ole teennäistä, eikä pinnallista, eikä asioista nosteta sen suurempaa mekkalaa, paitsi kun kyseessä on jälkiruoka. Jälkiruokaa tuputetaan aina, koska kuten tiedetään jälkiruoallehan on ihan oma maha ja sille on aina tilaa. Aina on tilaa lakoille ja kermavaahdolle!

Ämmilän keittiössä henkilökunta on kunnianhimoista ja ruoka tehdään mahdollisuuksien mukaan aina lähialueiden raaka-aineista. Ruokalistalta löytyy Miekojärven kuhaa, ansapyydettyä riekkoa Enontekiöltä ja lähipalkisten poroa monessa eri muodossa. Lähialueiden tuottajien laadukkaat ja puhtaat raaka-aineet  muodostavat ruokalistaan vahvan rungon, jonka ympärille on tuotu modernilla otteella perinteisiä suomalaisen keittiön herkku klassikoita.

Muistettava on kuitenkin, että Ämmilä ja Levi sijaitsevat suhteellisen korkeilla leveyspiireillä, ”kauden kasvikset” talvisesonkina, koostuisivat lähinnä havun neulasista, jos jotain keittiön raaka-aineita ei tuotaisi myös kauempaa.

Ämmilän ruokalistan löydät täältä.

Ämmilässä on arkisin ravitseva ja laaja lounas ja sunnuntaisin jo klassikoksi muodostunut Lappi- pöytä, jota varten kannattaa matkustaa kauempaakin, siinä on kaikki vaativammankin lappi- fanin herkut samassa pöydässä riistakäsitys, uunilohi, poron makkarat, mustikkapiirakka. 

Piritan muisteloita Ämmilästä

” Siitä on nyt kymmenen vuotta aikaa, kun Ämmilän syntytarina alkoi.

Levillä elettiin suurta kasvun kautta, pahaa aavistamatta tulevasta talouden notkahduksesta. Levin torin rakentaminen oli täydessä tohinassa ja uusia ravintoloita ja rakennuksia nousi keskustaan. Sisustuksia ja tarinoita ravintoloiden taustalle suunniteltiin yötä päivää. 

Olin äitini kanssa matkalla Leviltä Kemiin, kun äiti sanoi ”Nyt Pirita, sinun pitää keksiä yhdelle uudelle ravintolalle nimi. Valkea Vaadin tulee muuttumaan Fine Dinesta rennompana suuntaan.  Levin torille tulee paljon uusia hienoja ravintoloita ja kysyntää olisikin ihan tavalliselle rennolle ruokaravintolalle. Ajatukseni on, että palattaisiin aikaan, kun annokset ravintolassa olivat isoja, eikä sen jälkeen kotona tarvitsisi enää mennä jääkaapille.” Siinä ajeltiin eteenpäin ja sitten mieleeni juolahti

”Kävisikö Ämmilä?”

Ämmilä nimeä siinä makusteltiin ja se tuntui luontevalta ja hyvältä se olisi helppo tai ainakin hauska ulkomaalainenkin suuhun.Kolme sataa kilometriä ideoitiin ja sitten äiti sanoi ” Teeppäs sinä se ravintola. Minulla ei ole aikaa, pitää keskittyä Levin Toriin, mutta rahaa sinä et siihen saa käyttää, kaikki on kiinni uusissa paikoissa. Käytä mielikuvitustasi.”

Ja minähän käytin. Loppu kevät ja kesä oli mielenkiintoista rakentamisen aikaa. Kaivoin varastoja ja komeroita. Tein mahtavia löytöjä ja hullunkurisia tuunauksia.Tarjoilijoille ommeltiin hotellin vanhoista lakanoista röyhelöhelmaiset paidat. Essut tehtiin vanhoista Hullun Poron pöytäliinoista. Hameita haalin kirpputoreilta ja Ämmin varastoista.

Veikkaan, että tarjoilijat eivät olleet riemuissaan valitsemistasi asukokonaisuuksista ja tunsivat joskus olonsa sirkusesiintyjiksi, mutta mielestäni asut olivat kauniita. Ylpeänä luomistyöstäni, itsekin tepastelin ne päällä sitten yhtenä Ämmilän tarjoilijana. Ne ajat ”onneksi” ovat nyt ohi, ja ihanilla tarjoilijoillamme on nyt ihan oikeat tarjoilijan vaatteet.

Kattolamput olivat kaikki keräilyeriä, kattiloita käännettiin ylösalaisin ja niistä syntyi valaisimia. Kolusin Hullu Poron maalivarastot ja sieltä löytyi uudet värit seiniin ja myös vaatteisiini, maalasin serkuni kanssa aina iltamyöhään seiniä ja tuoleja ja koska ammattitaitoa ei silloin vielä ollut,vaan pelkkää hurjaa innostusta olin sen kesän päästä varpaisiin kirjava kuin riikinkukko. Ämmilän taulut ovat minun käsialaani. Löysin eräästä Hullu Poron varastosta kasan 50-luvun aikakauslehtiä, joita sitte valokopioin, väritin ja kehystin. Kehykset ostin Ikeasta ja niitä sitten tuunailin illat pitkät jotta ne olisivat näyttäneet vanhemmilta. Maalasin, hioin, poltin, mätkin vasaralla, paklasin, kaikkea tuli kokeiltua. Lopputulos oli ihan sympaattinen, vieläkin ne siellä seinillä näyttävät roikkuvan.

Kuten arvata saattaa, ravintolan avaaminen yllättää aina. Aika tuntuu katoavan jonnekin. Onneksi minulla oli kuten aina Hullu Porossa upea ravintola-alan ammattilaisten tuki ympärilläni. Ämmilä avattiin heinäkuussa 2008, samana päivänä kuin Hullu Poro täytti kaksikymmentä vuotta. Siitä on nyt kymmenen vuotta! Mihin aika katoaa?”

Pirita
Kirjoittaja on kemiläistynyt Hullu Poro perheen jäsen, äiti ja taiteilija
”Not all who Wander are lost, some are just looking for a Good Coffee”