Keltanuttuinen tonttu kevät tunnelmissa -satu

Keltanuttuinen tonttu kevät tunnelmissa

”Keltanuttuinen tonttu oli utelias tonttu, joka eleli Tonttulassa ja havainnoi ympäristöään alati. Keltanuttuisen tontun lempi puuhaa oli kasvien hoitaminen ja luonnossa samoilu. Kevättalvi oli yksi Keltanuttuisen tontun mieli vuodenajoista, koska kantohanki keleillä pääsi helposti hiihtäen jokapuolelle metsiä ja soita, seuraamaan luonnon heräämistä talvilevolta. Keväällä jääkeijut tanssivat hangilla ja Tonttulan räystäiltä maahan kurottavien jääpuikkojen kasvamista ja kimmeltämistä oli aina niin soma seurata.

Kevät on valon ja kasvun aikaa, keväällä päivä piteni ja lisääntyvä auringonvalo mahdollisti sen, että lampaanvillasta huovutetun talvilakin sai kohta vaihtaa keveämpään keväthattuun ja toinen villasukkapari tonttutöppösissä olisi kohta jo liikaa, mikä ihana vapaus pienille tonttuvarpaille kohta koittaisikaan!Kevättalvella, kun kukaan ei nähnyt kipitti Keltanuttuinen joskus salaa Tonttulan Piilon aukealle kohdalle, haki metsästä kuus

en oksia, teki niistä pedin hangelle ja pötkähti kieppiinsä katselemaan kirkkaan sinistä taivasta ja haaveilemaan. Huhtikuussa muuttolinnut alkaisivat palata etelästä takaisin pesimä alueilleen. Toukokuussa olisi jäiden lähtö ja koivu ja pihlaja tekisivät pian silmunsa ja saapuisi se kauan odotettu, ihana kesä.

Kevätpäiväntasauksen aikaan tämä Hillan kukassa komsioaikansa viettänyt tonttu pienokainen leipoi aina koko Tonttulan väelle erikoisluvalla kasapäin kuppikakkuja, joissa oli makoisa hillafyllinki päällä. Leipominen ei ollut Keltanuttuisen tontun vahvimpia taitoja, vaikka hän kovasti leivonnaisista pitikin. Monesti juhlien jälkeen Tonttulan keit

tiössä oli kasapäin puoliksi nakerrettuja kuppikakkuja ja syy oli tietenkin se että ne eivät hillafyllinkiä (jonka leipuritonttu oli tehnyt) lukuunottamatta maistuneet juuri paremmalle, kuin kuusenjuuri. Tonttulassa epäiltiin, että Keltanuttuisen tontun näkö oli heikko, koska ainesosat tuntuivat aina menevän hänellä sekaisin taikinaa tehdessään. Tai sitten hänellä oli huono muisti, koska ainesosia tuntui unohtuvan alvariinsa taikinasta, kerran kulhossa taisi olla vain leivinjauhoja, vettä ja suolaa, kun Keltanuttuinen oli sitä mieltä että taikina oli valmis. Keltanuttuinen jakoi taikinan vuokiin ja paistoi uunissa leivoksensa kullan ruskeiksi. Joskus leivo

kset kypsyivät melkein mustiksi asti ja sen arvellaan johtuvan siitä, että Keltanuttuinen jäi usein ajatuksiinsa haaveilemaan ja havahtuikin yleensä vasta silloin, kun sankka savu leijaili jo keittiössä. Keltanuttuisen tontun kuppikakut eivät koskaan maistuneet muille tontuille, mutta ne olivat kauniita katsoa ja fyllinkiä jaksoi kyllä yllinkyllin maistella.

Tontut ovat hyvin häveliäistä porukkaa, joten tarjottu ruoka syödään aina naururypyt ryskyen, eikä ruoasta koskaan valiteta, sehän olisi epäkohteliasta. Mutta aina, kun pahaa aavistamattoman leipoja rukan silmä vältti, piilottivat muut tontut kuppikakkuja serviettejen väliin ja kiittivät kohteliaasti ja alkoivat tekemään lähtöä. Pian koko Tonttulan sali oli tyhjä ja tontut arkisissa askareissaan ja Keltanuttuinen tonttukin sai huokaista helpotuksesta, olihan hän jälleen järjestänyt loistavat festit. Kevät on täällä!”

Leipuritontun Hillafyllingin resepti
2dl – 1,5l vatkattua kermaa
200-600g maustamaton tuorejuustoa
2-7 dl tomusokeria
1-5 dl lakkahilloa
Valkosuklaan murusia
Koristeeksi kuppikakkuihin muutama hilla per kuppikakku

Keltanuttuisen Tontun Tarina
on käännetty yhdeksälle eri kielelle ja sen voi ostaa täältä.

ps. Tonttulan keittiöön Keltanuttuisella Tontulla ei ole kuin poikkeusluvalla asiaa ja kaikki tarjottavat tuotteet on tehty ammattitaidolla ja tarkasti reseptiikkaa kunnioittaen.

Pirita
Kirjoittaja on kemiläistynyt Hullu Poro perheenjäsen, äiti ja taiteilija
”Not all Who Wander are lost, some are just looking for a Good Coffee”