Kevään merkit

Kevään merkit

Kevät on saapunut koko Suomeen. Etelä-Suomessa linnut ovat jo palanneet etelänmatkaltaan ja koivuissa on vihreät silmut. Helsingissä myös merenedusta on sulanut ja laivat ovat lähteneet liikkeelle.

Erilaista on kuitenkin meillä täällä Lapissa. Asfaltti näkyy jo mutta tunturissa on vielä täysi talvi, jäiset joenmutkat ovat vasta alkaneet sulamaan ja on jäiden lähdön aika.

Sirkan kylän läpi virtaava Ounasjoki on monelle enemmän kuin pelkkä uimapaikka. Ounasjoen vartta on asutettu jo toistasataa vuotta ja sen ympärille on kasvanut oma pieni yhteisönsä. Päivikki lukeutuu niihin moniin ihmisiin, jotka muistelevat joen entistä ympäristöä lämmöllä myös nykypäivänä.

”Joen poikki ei mennyt lapsuuteni aikoihin siltaa, joten kouluun kuljettiin jokijäätä pitkin. Kevään saapuessa odotimme jännityksellä jäiden lähtöä. Jään sulaminen tarkoitti sitä, että kohta tulisi tulva aika. Tuolloin aloitettiin tukkien uitto ja pääsimme uimaan tukkien lomassa. Se oli hurjan hauskaa vaikka vesi olikin kesäkuun alussa vielä jääkylmää. Lisäjännitystä toi myös se, että saatoimme jäädä joen toisella puolella olevaan koullun nalkkiin jos jäät lähtivät kesken koulupäivän. Koulussa oltiin sitten yötä ja kotiin päästiin yleensä vasta seuraavana päivänä.”

Kovasti ovat ajat muuttuneet Päivikin lapsuudesta. Nyt Ounasjoen voi ylittää siltaa pitkin, eikä lasten enää sallittaisi uida tukkien lomassa. Tulva-aikaa kuitenkin odotetaan vielä jännityksellä. 2005 Ounasjoki tulvi siinä määrin, ettei Päivikin isäkään ollut miesmuistiin sellaista tulvaa kokenut. Vesi nousi tuolloin useita metrejä joenuomien yläpuolelle. Tänä keväänä on ennustettu tulvavesien nousevan jälleen korkealle. Odotamme jännityksellä miten käy.