Iris Palosaari on Palosaaren suvun ämmi, joka teki elämän työnsä Kittilään kunnan kätilönä. Turusta Kittilään muuttanut nuori kätilö, teki kunnioitettavan uran, perusti perheen ja juurrutti itsensä metsälapin karuihin maisemiin.
Iris kasvatti kolme vahvaa tummaa lasta Könkään syrjäkylässä ja imi itseensä Lapin lahjomattomuuden jopa siinä määrin, että hänen vaaleat hiuksensa tummuivat mustiksi ja sinisiin tuikkiviin silmiin ilmestyi monta tumman ruskeaa pilkkua. Se, kun sanotaan että silmät ovat sielun peili on Iriksen tapauksessa ainakin täysin totta. Eri valoissa, eri tunnetiloista, erivuodenaikoina, nuo kauniit silmät näyttävät aina erilaisilta, tutkivilta, viisailta ja parantavilta. Iris ihmisenä on yhtä ihmeellinen kuin hänen silmänsä ovat.
Eläkkeelle jäätyään Iris jatkoi hoitotyötään isoäitinä, henkisenä parantajana ja meediona. Isoäidiksi tultuaan Iristä alettiin kutsumaan Ämmiksi, joka tarkoittaa Lapissa isoäitiä. Ämmi nimi on tarttunut Irikseen niin tiukkaan, että myös muut kuin suvun jäsenet kutsuvat häntä siksi ja se tuntuu Iriksestä varmasti ihanalta.
Ämmi tarkoittaa samaa kuin Amma, äitiä. Äiti Amman ja Iris Ämmin tavoissa olla läsnä ja parantaa lempeydellään onkin varmasti paljon yhtäläisyyksiä. Lempeys, lähimmäisen rakkaus ei ole keltään pois ja kun elämää kuljetaan vieritysten ja annetaan aikaa toiselle, tulee vieressä kulkemisesta läsnäoloa ja sitä tässä maailman ajassa tarvitaan.
Elämänsä jälkiruokana Iris nauttii tarinan kerronnan lahjasta, viimeisen kahdeksantoista vuoden aikana Iris on julkaissut kuusi kirjaa ja lukuisia tarinoita ja runoja, jotka kertovat rehellisesti menneistä ajoista, hänen elämänkatsomuksestaan, uskonnollisesta suuntautumisestaan ja huumorin lahjasta. Kirjojen sivuilla tuntuu vahvasti parantava voima, Ämmin lempeys ja viisaus. Iris on iän myötä kuin kääntynyt sisäänpäin ja alkanut tuottaa kaunista ja lahjomatonta tarinaa jälkipolvien iloksi.
Elämä kantaa, Ämmi sanoo usein. Monet pyytävät apua ja neuvoja tältä rakkaalta naiselta edelleen. Ikä on kuitenkin tuonut oman lisänsä jaksamiseen ei kaikkeen riitä voimat edes tällä voimakkaalla naisella, vaikka tahtoa kyllä olisi. On siis aika antaa ämminkin hengähtää ja keskittyä luomiseen ja tarinan kerronnan lahjaan, joka tuntuu olevan Ämmillä nyt vahvana kantavana teemana. Jokaisen on luotettava oman elämänsä voimaan ja siihen, että se kantaa, niin me lapsetkin teemme. Ämmin hoitotyön aika on ohi ja vastuu elämästä on jokaisella itsellä.
Iriksen uusin teos, ” Ämmilän seinät kertovat ”, kertoo hänen kotinsa taiteen tarinan. Tarinat kertovat menneistä elämistä, henkiolennoista ja Iriksen sielukkaan kodin kauniista tunnelmasta.
Pirita Laru,
Iriksen maailmaan auttama, lapsenlapsi ja Ämmilän seinien kertomaa – kirjan kannen kuvittaja
(Teksti on pieni riipaisu siitä, miten minä näen isoäitini)